Jos tänään et ole mitään,
tai olet vain tyhjä kohta aamun haavassa,
sumuverhossa.

Tai hiukkanen jonka
tuuli puhaltaa tiehensä
kun ajat lakaisevat sinun surujesi ylitse.

Kenties voisit,
tai voisit edes harkita
täältä lähtemistä sillä
tämän paikan hankaavuus
herkkiä haaveitasi ja
halujesi tuhkia vasten on
ajoittain sietämätöntä.

Olet lukittuna tähän lihaan,
tähän aineelliseen
rangaistusjärjestelmään.
Olet unohtanut kuinka ottaa
aurinko sisällesi,
olet unohtanut kaikkeuden rytmin.

Tämä päivä pyyhkii sinut
pois järjestyksestään,
työntää sinut
unohdusten uomaan.

Ja sinä viikkaat riemusi,
laskostat toiveesi.
Asetat ne hyvään talteen,
turvaan kaikilta katseilta,
arvostelmilta, tunnereaktioilta.

Yrität kuunnella meren ääntä,
mutta et kuule mitään.
Kehosi on kylmä,
aistisi tai se, mitä niistä on jäljellä,
vain menneiden kiihkojen kaikua.