Mistä olet kantanut nuo
kaikki raskaat käsitteet,
jotka olet ripustanut helmoihisi kuin
katiskat täynnä lyijyä,
iilimatoja
ja
kuolettavia pysähdyksiä?

Mistä olet saanut nuo
silmät tulvillaan suruja?

Maailman jokaisen kolkan olet
pyyhkinyt suruista,
tallentanut ne uupuvien
silmiesi taakse.

Sinulla oli lahja, mutta
luovutit sen kivun alttarille.
Sinulla oli jumala, mutta
käänsit sille sateenpyyhkimän selkäsi.

Sinä löydät itsesi nurkasta,
jonne et muista kulkeneesi,
pyyhit arat luusi noesta ja
räpytät silmiäsi kahdesti.

Voiko tänne nousta vielä uusi aurinko,
voiko tämä päivä korvata menetetyn eilisen?

Voivatko nämä pilvet
repiä sinut kappaleiksi?